Irtiotto nykytilanteesta
Tämä blogi on pitkään ollut tulollaan. Juttelin tänään ystäväni kanssa tietotyöstä ja hyvinvoinnista. Se kuinka hän on tehnyt arkeensa tilaa hyvinvoinnin kasvamiselle - puhumalla, kirjoittamalla, miettimällä, valitsemalla ja erilaisilla järjestelyillä työpaikallaan - kannusti minua viimeinkin aloittamaan kirjoittamisen. Parempi tehdä se nyt saman tien tänään.
Minusta tuntuu, että muuttaakseni elämääni tarvitsen jonkinlaisen tukialueen ajatuksilleni. En ole varma pystynkö rehellisesti erittelemään miksi sen pitää olla juuri blogi. Julkisesti esitettynä ajatukset tuntuvat voimakkaammilta. Kuin seisoisi niiden takana tukevammin. Joutuu tarkemmin seulomaan omista ajatuksistaan ne joista on niin varma, että voi ne julkistaa. Tuntuu lisäksi hyvältä epäsuorasti paljastaa, että kaipaan elämääni lisää hyvinvointia ja onnellisuutta.
Pitää säilyttää oikeanlainen tuntuma kirjoittamiseen. Ei saisi koittaa pakottaa itseään muutokseen lupaamalla harkitsemattomasti jotakin. Toivottavasti blogin saamasta huomiosta ei nyt tai myöhemminkään tule tuen hakemista tärkeämpää. Toivottavasti se auttaa näkemään elämän selkeämmin, eikä päinvastoin vie huomiota epätodellisten mielikuvien ylläpitämiseen.
Jostakin tämäntapaisesta oli vuosi sitten puhetta Yrjö Engeströmin luennolla OPEN-minikonfferenssissa. Hän puhui esineistä avaimina menossaolevasta ulos murtautumiseen. Taisi olla Kurt Lewinin teoria. Näin - hataria muistikuvia teoreettisista ajatuksista esittäen - kasvuprosessi alkakoon.
